Pikkusisko on maailmassa

Nopea tilannepäivitys. Saimme pari päivää sitten pienen tytön! <3 Olemme onnellisia!

Iso jo

Hei!

Jos joku tänne vielä eksyy, niin täällä ollaan ja paksusti voidaan! Ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa kirjoitella kuulumisia, pikkumies vie äitin ajasta suurimman osan, opiskelut omansa ja väsymys ja huonosti nukutut yöt loput. Tänään on rv 35+1 eli vähän reilu kuukausi laskettuun aikaan. Äitiysloma alkoi viikonloppuna, vaikka eihän se meidän arkeemme mitään muutosta tuo. :)

Eteenpäin siis porskutellaan. Kirjoittelen loppuviikosta enemmän, kun saan olla pari vuorokautta yksin miesväen lähtiessä parin yön reissulle.

Huurteinen varhaisultra

Eilen oli varhaisultra, viikkoja 7+3. Käynti oli muuton vuoksi uudessa, minulle vanhassa sairaalassa, mutta molemmille uudella osastolla. Henkilökunta oli aivan ihana ja hyvä mieli jäi heistä. Niinhän siinä kävi, että mukaan lähti kuvia ja äitiysneuvolakortti. Lääkäri löysi heti huurteisen pienokaisen kohdusta ja sykekin oli näkyvillä heti. <3

Tällä kertaa tyyppi esiteltiin minulle eka, viimeksi isämiehelle. Uskomatonta, että tämän siirron tulos näyttää tällä hetkellä niin hyvältä kuin voi. Turhaan olin viikkonäytöllisten testien viikoista huolissani, tyyppi vastasi kooltaan viikkoa 7+5. (Tosin en tiedä pitäisikö liian isosta koosta olla huolissaan...toisaalta mittaaminen tässä vaiheessa on hankalaa ja mittavirheitä syntyy, niin en osaa hirmu huolissani olla.) Aivan uskomatonta, en voi uskoa, että kaikkien niiden vuosien pettymysten, odotusten, jonotusten ja keskenmenojen jälkeen tämä ihme voisi tapahtua meille toisen kerran. Olen hämmentynyt ja kiitollinen ja samaan aikaan surullinen kaikkien niiden puolesta, joilla se ensimmäinenkin ihme on vielä matkalla.

Tänään soitin jo äitiysneuvolaankin, ihan mukavalle kuulosti tämäkin täti, vaikka ikävä edellistä kohtaan on suuren suuri, hän oli viime raskauden suuri tuki ja turva. Toivottavasti saan rakennettua tämänkin kanssa yhtä hyvän luottamussuhteen. :)

Pikkumies on varmaan kovin ihmeissään, kun äiti on koko ajan sohvalla, kärsii kuvotuksesta tai nukkuu. Ruokailut ovat hankalaakin hankalampia, mitään ei tee mieli ja pikkumiehen syöttäminen menee pillimehujen voimalla. Miedot ruoat maistuu, kuten kinkkukiusaus, mannapuuro, pinaattikeitto ja voimakkaat hajut sekä maut ovat täysin kiellettyjen listalla. Ystäväni aamunpelastukset (mehukatin puristettavat välipalat) ovat tulleet taas tutuiksi, muuten sängystä ylöspääsy olisi täysin mahdotonta. Näillä eväin viikonloppuun. Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Uusi viikko poksahtaa

Nyt mentiin seitsemännelle raskausviikolle eli ollaan päivissä 6+0. Tulin perumaan sen eilisen puheen oireiden vähäisyydestä. Tänään on ollut aivan järkyttävän huono olo ihan koko päivän. Edellisessä raskaudessa pahan olon aallot alkoi rv 6+5 säännöllisinä ja päivittäisinä kavereina. Nyt täällä ollaan ympärivuorokautisessa ällötyksessä. Kaiken otan vastaan ja kaiken kestän, jos tästä vauva meille suodaan. Edelleen tosin ne viikkonäytölliset testit mieltä painaa ja huolta aiheuttaa, mutta päivä kerrallaan kohti varhaisultraa, eipä tässä muu auta. Viimeksi ensimmäinen ruoka, joka alkoi tökkimään oli kana, nyt se on tonnikala, yök. Pikkumies ja isämies söivät tänään tonnikalakastiketta lounaaksi, minä en. Onneksi tässä ravintolassa pelaa vaihtoehtoiset ruokailut ja isämies haki minulle kaupasta, mitä minun mieli teki (pakastepizzaa :P).

Parin päivän päästä lähdetään appivanhempien luokse kyläilemään. Samaan reissuun mahtuu konserttimatka ystävän kanssa. Saa nähdä miten tämän oman olonsa pystyy peittämään ilman, että kukaan arvaa, mistä on kysymys. Veikkaan, että tämän ystävän kanssa se on hankalaa, hän on asian laidan arvannut jo kahdesti aiemminkin. Konserttireissuun liittyy lisäksi jännitysmomentti liittyen pikkumieheen, sillä se on ensimmäinen kerta, kun olen hänestä erossa yön. Itkettää jo valmiiksi, vaikka tiedän, että pikkumies jää isämiehen ja isovanhempien hyvään hoitoon ja että tämä tekee sekä hänelle, että minulle hyvää. Jännittäviä päiviä siis edessä. :)

Varovaisuus

Ärsyttää...Olisipa ihaninta ikinä olla huolettomasti raskaana ja uskoa ensimmäisen positiivisen testin jälkeen, että jep, meille tulee vauva, mutta ei. Ehkäpä se on tällä taustalla täysi mahdottomuus. Yksikään alkanut raskaus ei ole ollut minulle huoleton ja varma. Kaikissa kolmessa edellisessä raskaudessa olen vuotanut ja ollut huolissani, no kaksi niistä meni kesken, joten jonkinmoista aihetta huoleen olikin. Tässä raskaudessa taas en ole vielä vuotanut ollenkaan ja nyt olenkin huolissani siitä. Phuh, aina pitää murehtia jotain.

Toinen asia, josta olen huolissani on kirotut Clearbluen digitaaliset viikkonäyttötestit. Tein silloin pp 14 moisen testin ja sain tulokseksi 2-3 viikkoa. Edellisellä kerralla sain pp 21 eli rv 5+2 näkyviin 3+, nyt näytti 2-3. Päivä meni itkiessä ja surressa epänormaalisti alkanutta raskautta. Seuraavana aamuna tein uuden ja tulos oli 3+. Kun purin nuo testit, oli viikkoja mittaava viiva selvästi vahvempi kuin kontrolliviiva, kun edellisenä päivänä se oli vaaleampi. Tuntuisi, että ei se noin nopeasti voi vahvistua päivässä. Liekö syynä ollut laimeampi pissa vai nouseeko hcg todellakin epänormaalin hitaasti, se on vaivannut mieltä. Pregcheckin liuskatestit taas ovat kirkuneet vahvaa viivaa (vahvempaa kuin viimeksi) jo pitkän aikaa, joten en tiedä mistä on kyse. Jos olisin tehnyt pelkkiä liuskia olisin tyytyväinen hcg:n nousuun, sitten taas jos olisin tehnyt vain viikkonäytöllisiä, olisin suunnattoman suuressa paniikissa. Nyt olen ristiriitaisissa tunnelmissa enkä tiedä mitä ajatella...kumpaan luottaa.

Kolmas huolta aiheuttava asia on oireet. Tai siis oireiden vähyys. Tosin koko ajan oireet vahvistuvat ja tänään olen ollut kuin krapulassa koko päivän, sellainen ällötys on vallannut minut. Mitään ruokaa ei tee mieli, ei ollenkaan, yäk. Appelsiinimehua voisin juoda litratolkulla. Rinnat ovat vaihtelevasti arat, nyt aremmat kuin muutama päivä sitten. Tokihan raskaudet ovat erilaisia, mutta testiristiriitaan yhdistettynä oireiden vähyys saa ajatuksissa varovaiseksi, en ollenkaan osaa luottaa tilanteen jatkumiseen. Vielä puolitoista viikkoa ennen varhaisultraa...piina siis jatkuu.

Pp 20 vai rv 5+1 vai rv 5+2?

Elän edelleen piinapäiviä, niin se vaan menee, ei pää vielä suostu uskomaan, että raskausviikoilla voitaisi olla. Raskausviikkojen laskemisesta en ole tässä tapauksessa varma. Tuoresiirrossahan se oli ihan selvä homma, mutta tässä kohtaa en tiedä. Jos viikot lasketaan siirrosta, niin kahden päivän ikäinen alkio 16.9. siirtopäivänä tuottaisi laskettavaksi nyt viikot 5+1. Sitten taas, jos ne lasketaan edellisistä kuukautisista, niin viikkoja olisi kasassa 5+2. Itse ehkä mieluummin laskisin siirrosta, sillä tässä tapauksessahan tiedetään alkion oletettu ikä. Ei sitä tietysti ihan metsään mennä, vaikka laskettaisi kuukautisista, yhden päivän ero.

Nyt on rintavarustus tajunnut jutun juonen, on alkanut tuntumaan arkuutta (tosin aika pientä) ja muhkeutta. Imetyksen jälkeen harmittelin, kun rintaliivit ovat jääneet himpun verran isoiksi, niin eipä tarvitse harmitella enää. Pitää yrittää kaivella esille taas ne edellisen raskauden isommat kupit. Nyt kun rinnat ovat jutussa mukana, on hieman helpompi yrittää suhtautua asiaan optimistisemmin. Samoin huonovointisuus on tullut satunnaisesti seuralaisekseni, kuinka sitä ehdin hetken jo kaipaamaankin, kun pelkäsin, että onko kaikki hyvin. Hassua vaan on se, että huonovointisuus on kuvioissa jo nyt. Pikkumiehen kohdalla huonovointisuus pukkasi mukaan rv 6+5, muistan tarkasti sen perjantain, kun ensimmäisen kerran tunsin töissä, että nyt on muuten tosi huono olo. Tällä kertaa huono-oloaallot ovat olleet voimakkaampia iltaisin, saa nähdä mihin suuntaan ne menevät.

Meillä on ollut tänään oikea kitinäpäivä, pikkumies nousi ilmeisesti väärällä jalalla sängystä, kun mikään ei ole ollut tänään hyvin. Aamupäivä meni vielä jotenkin päin, kun ulkoiltiin, siellä harmitti vain paksut vaatekerrokset, jotka hankaloittivat liikkumista. Iltapäivä onkin päiväunien jälkeen mennyt ihan poskelleen. Äiti ei ole yhtään ymmärtänyt leikkien ideaa, tossut eivät ole pitäneet pystyssä ja kissatkaan eivät antaudu siliteltäviksi (en ihmettele, vähän on rajua rakkautta :D). No, välillä on päiviä, jolloin lastakin saa ketuttaa ja tänään taitaa olla yksi niistä. Ketutuspäivä yhdistettynä äidin huonovointisuuteen ja väsymykseen ei vaan ole kovin menestyksekäs yhtälö, joten yhteentörmäyksiltä ei voitu välttyä. Onneksi isämies tuli pelastamaan tilanteen ja molemmat saivat ymmärrystä osakseen. Saa nähdä mitä tässä vielä tulee eteen, jos tilanne etenee toivotunlaisesti. Onneksi pikkumies on temperamentiltaan positiivisella mielialalla varustettu, niin nämä hankalat päivät jäävät hyvien rinnalla harvinaisemmiksi, toivottavasti ainakin. :)

Ajatuksia...pp15

Ihanaa! Voiko tämä olla totta? Entäs pikkumies, onko ikäero sittenkin liian pieni? Mahtavaa! Voiko tämä tapahtua meille? Ei tämä voi olla totta. Osaanko olla kahdelle äiti? Stop, mikään ei ole vielä varmaa. Keskenhän tämä voi mennä. Huippua! Ääh, väsyttää. Mitenhän pikkumies reagoi? Jäihän meille vielä neljä alkiota, jos tämä ei onnistukaan. Jeeee! Jäihän meille vielä neljä alkiota, jos tämä onnistuukin.

Aika ristiriitaisin ja epäileväisin ajatuksin matkataan. Tuntuu suoranaiselta ihmeeltä, että meille, siis MEILLE, jotka olemme koko lapsettomuuden viidakon talsineet ja viisi vuotta ensimmäisen lapsen saamisen eteen taistelleet, olisi voinut käydä näin, että raskaustesti näyttää plussaa. Johan niin on tapahtunut neljä kertaa, neljä kertaa, joista toistaiseksi on olemassa vasta yksi elävä ja oikea lapsi. Siitä syystä tässä ei nyt vielä heitellä voltteja ja kiljahdella riemunkiljahduksia. Vessassa käynnit ovat menneet aikapitkälti sydän pamppaillen ja paperia tarkasti tiiraillen. En usko tätä tapahtuneeksi.

Omalta osaltaan epäuskoon vaikuttaa se, että oireet ovat minimaaliset. Uusia ei ole ilmaantunut ja vanhoista painontunne on ainut, mikä tuntuu edelleen, sekä porautuva nippailu paikassa. Rinnat ovat vain himpun verran arahkot, mutta muuten ei mitään. Tai no väsyttää, mutta se voi johtua vain tästä opiskeluryppäästä, joka on nyt takanapäin hetkeksi, alkaakseen sitten taas uudelleen.

Ihmettelevin fiiliksin eteenpäin. Huomenna on varmaan pakko tehdä taas raskaustesti ja varmistaa, onko tämä totta.