3+

Tällänen näkyi clearbluen viikkonäytöllisessä testissä tänä aamuna alle minuutissa. Vielä hän vissiin mukana on ja pesää tekee ainakin sellanen nippailu yhdessä ja samassa kohdassa on vielä jatkunut. Hauras tämä onni vain on, kun jokainen asia, jonka sanon miehelle ääneen tai tänne kirjoitan tuntuu pirujen maalaamiselta seinille. Tuntuu, että nyt se sit loppuu, kun siitä puhun. Eihän se näin mene, mutta tällä historialla olisi varmaan ihmeellistä, jos en asiaan supervarovaisesti suhtautuisi. Kuitenkin kaksi erittäin karvasta pettymystä ja koettua keskenmenoa, ovat jättäneet syvät arvet tuonne sydämeen.

Eilen tuli epikriisi Naistenklinikalta, jossa mainittiin viime kertainen ovum abortivum. Mulle tuli hillitön itkukohtaus ja suuri pelko, että sama on edessä taas kerran. Eihän tässä auta kuin mennä päivä kerrallaan ja yrittää iloita jokaisesta päivästä, muuten menee monta tärkeää hetkeä kokonaan ohi. Helpommin sanottu kuin tehty...

Vauvantekohomma

"No eiks me ruveta vauvantekohommiin? 

Mä sanon "uuh" sä sanot "aah"
Ja siitä tulee vauva
Joo, mä sanon "uuh" sä sanot "aah"
Ja siitä tulee vauva
Se on simppelii..
Beibi beibi beibi
Hei!

Vauvanteko homma se on simppelii, siihen tarvitaan vaan äiti ja isukki..."

Kuuntelin eilen jotain vanhaa cd:tä ja sieltä soi ihan kuin kiusallaan tämä Soul Captain Bandin biisi. Kylläpä sitä oli tietämätön ja lapsellinen tuota kuunnellessa. Luotin ihan oikeesti siihen, että näinhän se menee. Vaikeuksia on vain joillain kaukaisilla tuntemattomilla ihmisillä ja eihän ne vaikeudet nyt niin yleisiä ole, en minä ainakaan tule niistä kärsimään. Jätettiin puoli vuotta ennen häitä e-pillerit pois ja turvauduttiin kondomeihin. Eräällä kerralla sitten kävi niin, että kyseinen väline meni rikki ja haettiin varmuuden vuoksi apteekista jälkiehkäisypillerit, kun hääpuku oli jo hankittu. Näin jälkeen päin ollaan naureskeltu tuolle tapahtumalle, turhaan meni nekin rahat. :D Muistan myös MONET kerrat, kun olen paniikissa stressannut unohtunutta pilleriä, little did I know. Toki jotkut voivat tuosta tulla raskaaksi, mutta ei se raskaaksi tuleminen ihan yleiselläkään tasolla tunnu kaikista helpointa olevan. Harvassa ovat he, joilla onnistuu kertalaakista, silloinkin kyse on usein vahingosta, iloisesta tai surullisesta sellaisesta.

Ehkä tämä ajatus siitä, että raskaaksi tulee pelkästään miestä koskettamalla juontaa juurensa koulun seksivalistukseen. Mielestäni on hyvä, että sitä on ja se on ravistelevaa luonteeltaan ja ehkä jopa pelottelevaa, mutta mielestäni jossain kohtaa esim. biologian tunneilla voisi tuoda esille myös tämän toisen puolen. Ehkä se ei olisi silloin niin iso järkytys, jos sen joutuu kokemaan. Omassa lähipiirissäni kaikki ovat tulleet nopsaan raskaaksi, toki yritystä on voinut olla muutamia kuukausia, mutta ei kenelläkään muulla yli neljää vuotta tai sitten se on vaiettu asia. Itse olen halunnut tuoda tätä asiaa julki ihan sen takia, että ihmiset, jotka ehkä salaa kärsivät lapsettomuudesta, kokisivat, että on olemassa muitakin. Itselle se on ollut ensiarvoisen tärkeää.

Voisinkin melkein jatkaa tuota biisiä seuraavilla sanoilla: Vauvantekohomma se on simppelii, siihen tarvitaan vain äiti ja isukki ja lääkäri ja muutama sairaanhoitaja tai kätilö ja laboratoriotyöntekijät ja synarelaa, puregonia, pregnyliä, lutinusta, punkteerausta, hedelmöitystä alustalla, siirtoa, pakastusta, piinapäiviä, testejä, paniikkia ja epätoivoa ja lopuksi ehkä onnistumista.

(Loppuun omasta olosta: siis rinnat on ihan julmetun kipeet!!! Lutinus loppui ja joka vessassa käynti on paperin tiirailua. Muuten ei mitään närästystä kummempaa tai no pissi on sellasta neon keltaista ja haisee erilaiselle tai haistan sen erilaisena, hajuaisti kun on muutenkin aika hyvin terästäytynyt. Lottopallo EI tykkää kahvin tuoksusta, mutta rakastaa kapriksia.)

Hämmennys

Tänään mennään pp14 ja sain puhelun Naistenklinikalta, hcg arvo pp12 oli 121,6. Siis tarkoittaa sitä, että olen raskaana, nihkeähköllä arvolla kuulemma, joten ei vielä täällä hihkuta onnesta, odotellaan ja mennään päivä kerrallaan. Viiimeksi alkaneessa raskaudessa, joka osoittautui tuulimunaksi oli hcg pp13 97, sitä sanottiin nihkeäksi myös, eli aika suuri pelko on, että sama toistuu kuin viimeksikin. :(

Pp 10 tuli tosiaan koko päivän pientä vuotoa, mutta se loppui illalla kuin seinään ja nukkumaan mennessä havahduin yltyneeseen kipuiluun rinnoissa. Etovaa oloa ja painon tunnetta alavatsassa on ollut oirelistalla sen jälkeen ja niinpä uskalsin tehdä eilen testin, joka oli positiivinen. Tänään aamuvirtsasta viikkonäytöllinen testi näytti viikkoja 2-3. Tässä kohtaa nostan edelleen tuota vyöhyketerapiaa esille, sillä sen jälkeen, kun sen aloitin, ovat molemmat tehdyt siirrot tuottaneet positiivisen tuloksen, lopputulos ei vielä tosin sylissä ole, mutta raskaus on alkanut, mikä nostaa mahdollisuuksia saada se vauva syliin asti huomattavasti.

Tänään loppuu keltarauhastuki, joten jännäksi vetää, miten tässä käy. Tällä hetkellä tuo meidän lottopallomme vielä kovasti siellä möyrii, toivottavasti jaksaa möyriä vielä tulevat lähes 9 kuukauttakin eikä hermostu noista kilpirauhasen vasta-aineista.

Pp10 ja vuotoa

Taitaa tämä kierros olla taputeltu. Jo eilen näytti vuoto alkamisen merkit ja nyt aamulla ei jäänyt kuvio enää epäselväksi. Ihmetyttää vaan, että vuoto alkaa jo nyt, kun yleensä keltarauhastuki pitää sen poissa punktiosta/inseminaatiosta tasan kaksi viikkoa. "Oireetkin" kyllä loppuivat pp8, kun rinnat alkoivat jo tuntua aivan normaalilta. No onneksi on ne pakkastyypit. Ei tuonut lottopallo nyt meille päävoittoa. Nyt nautiskelemaan lumesta ja illalla olevasta konsertista, eipähän tarvitse pähkäillä otanko siiderin vai en. :) (toki olisin halunnut tuota kysymystä pähkäillä)

Apuhautoja

Minulla on aina alkionsiirtojen jälkeen ollut apuhautoja mukana kuvioissa. Nuorempi karvakorvamme on enemmän mieheni perään ja makoilee illat hänen sylissään. Alkionsiirtojen jälkeen hän kuitenkin on joka kerta viihtynyt enemmän myös minun sylissäni ja niinpä tälläkin kertaa tuo pikkuinen apuhautoja on löytänyt tiensä minun syliini <3 En tiedä johtuuko tämä minusta säteilevästä keltarauhastukihöyryistä vai aistimuksesta, että nyt tuo ämmä tarvitsee vähän hellyyttä ja rakkautta, mene ja tiedä, mutta hyvälle tuntuu. Toivottavasti vaan siitä, että hän siinä alamahan paikkeilla oleilee, ei ole haittaa itse alkiolle tai sen kiinnittymiselle. Äskenkin tässä sohvalla katselin Dawson's Creekiä (ihanaa, että tulee uusintana!!) herra apuhautojan makoillessa sylissä. :)

Kyllä tällä taipaleella on ollut enemmän kuin ihanaa, että on noita karvaisia rakkaudenkohteita lievittämässä äitiyden kaipuuta. Molemmille heille isot <3 <3

Väsymystä ja levollisuutta

Keltarauhastuki väsyttää minua joka kerta. Olin jo unohtanut, miten paljon. Tuntuu, että työpäivät ovat todella raskaita, kun väsyttää ja on ärtynyt. En tiedä johtuuko minun tuntema väsymys osittain myös tuosta kilpirauhasen vajaatoiminnasta, mutta väsymystä on ollut ilmassa. Muutenkin tämä keltarauhastuki on piinapäiviä viettävälle aikamoista turhien toiveiden herättelyä. Rinnat on kipeet, mielialat heiluu, painon tunnetta tuntuu alavatsalla ja muuta yhtä mukavaa sivuoiretta pukkaa ja saa jo kuvittelemaan vaikka mitä, vaikka samat oireet ovat toistuneet aina keltarauhastuen aikaan.

Toisaalta tällä erää minut on vallannut myös jokin uskomaton levollisuus. Aina hoitohistoriassani piinapäiviä on vietetty täällä lievässä paniikissa ja hysteriassa, mutta tällä kertaa olen kovin levollinen. Tähän osoittelisin syylliseksi vyöhyketerapiaa,  jossa sai käsiteltyä aiheeseen liittyvät lukot, sillä mitään muuta ei elämässä ole muuttunut sitten viime kerran. Tosin luulen, että tämä rauhallisuus poistuu viimeistään viikonloppuna, kun testipäivä lähenee. :) Jänniä aikoja elellään. . .

Pp4 mietteet

Pp4 menossa, ei oireita, tai ei ainakaan edelliseen tuoresiirtoon verrattuna poikkeavia tuntemuksia. Viimeksi kirjasin kaikki oireet jokaiselta piinapäivältä ja siellä lukee: rinnat kipeät, väsyttää, maha ei vieläkään tunnu punktion jäljiltä ihan omalta. Saman kirjoitin tänään. Erotuksena yöllä tuntunut vatsakramppi, mutta en ole aivan varma oliko se unta vai totta.

Mietin tänään, miten vuosien varrella on tullut tehtyä matka lapsenteon lyhenteisiin. Kuinka paljon onkaan tullut tietoa lisää... Ennen en tiennyt, mitä tarkoittaa pp ja nyt mennään ihan sujuvasti pp4:sta. En olisi osannut suomentaa myöskään kaikkia seuraavista lyhenteistä, dpo, kp, iui, ivf, icsi, pas, hcg, e2, rv tai mitään tähän liittyvistä, nykyisin ne ovat meillä jo ihan normaalia ruokapöytäkeskustelua. Myös mies on näiden neljän vuoden aikana päässyt lyhenneviidakkoon tutustumaan ja ymmärtää hoitopuhettani ihan sujuvasti.

Toisen matkan olen tehnyt naiseuteen. Olen oppinut tuntemaan kehoani ja sen viestejä aivan eri tavalla kuin aiemmin. Välillä ystävieni kanssa keskustellessa tulee ihmeteltyä, miksi he ovat näin tietämättömiä jostakin kiertoon liittyvästä asiasta, kuten esim. milloin hedelmöitys on mahdollista tai miksi valkovuoto on välillä erilaista, mutta joitakin samoja asioita tuli pohdittua tai oltua kiinnittämättä niihin mitään huomiota itsekin ennen tätä matkaa. Olen kyllä oppinut itsestäni paljon, tiedän, miten kehoni missäkin kohtaa kiertoa toimii. Tästä syystä ei varmastikaan koskaan voi vaan unohtaa asiaa vaan limoista ja nippailuista tietää ovulaation olevan päällä tai rintojen arkuuden hävittyä tietää kuukautisten alkavan parin päivän sisällä. Joten vaikka kuinka kaikki neuvovat vain unohtamaan, luulen. että tälle tielle joutuneet eivät siihen pysty, ainakaan helposti.

Näillä mietteillä tässä osoitteessa.

Lottopalloja vol.2

Siis uskomaton sattuma! Pistin pregnylin maikkarin lottopallojen kanssa samaan aikaan ja vitsailin laittavani ihmislottopallot pyörimään, no...7 palloahan sieltä putkahti, yksi siirrettiin ja 6 (!!!!!!) laitettiin pakkaseen. Edellisessä IVF:ssä tulos oli yksi siirtoon ja 3 pakkaseen, joista vain yksi kesti sitten sulatuksen, joten eihän tuo 6 pakkasessa minkään suurperheen tae vielä ole, vaikka toisaalta, jos ihmisen elämän katsoo alkavaksi hedelmöityksestä, niinkuin Päivi Räsänen tekee, niin hitto, sitähän ollaan suurperheen äiti! :D Heh, mutta tosissaan ajateltuna tällä lukumäärällä lienee todennäköisempää, että ainakin jokin niistä saataisi pas:iin, toivottavasti. :) 15 munasolusta kaikki olivat kypsiä ja 9 oli hedelmöitynyt, joten ne lisänumerot jäi sitten kelkasta pois. Toivotaan siis, että näillä seitsemällä se päävoitto sieltä tulisi.

Pakko tämän tuloksen jälkeen on pohtia sitä seikkaa, että onko käymästäni vyöhyketerapiajaksosta ollut oikeesti näin paljon hyötyä. Edellisellä kerralla munasoluja tuli reippaasti, mutta läheskään kaikki eivät olleet kypsiä saatikka hedelmöittyneet. Mene ja tiedä.

Nyt kuitenkin tuolla kohdun seinämien poimuissa köllöttelee pikkuinen lottopallo, joka haettiin pinkeissä korkkareissa ja jolle soitettiin koko kotimatka asennemusiikkia. <3 Sitten vaan kohtuviinillä piinapäivien viettoon! (Kunhan vaan nuo kilpirauhasvasta-aineryökäleet osaisivat olla hyökkäämättä alkioni kimppuun.)

15

Punktiopäivä ja munasoluja saatiin 15. Ovatko kaikki kypsiä, sitä ei vielä tiedä, kuten ei sitäkään, kuinka moni hedelmöittyy. Jännäillään nyt sitten tässä huominen. Jos kaikki menee hyvin, siirtoon päästäisi keskiviikkona. Toivotaan, että taistelutahtoa heistä löytyy samalla mitalla kuin vanhemmistaankin. Hoitaja totesi, että vähäisempi määrä (kuin viimekerralla) voi tarkoittaa parempaa laatua, mutta minun kohdalla tämä määrä ei kuitenkaan ole keskimääräisesti vähäisimmästä päästä. Mutta määrä oli kuitenkin sen verran vähäinen, että suurentunutta hyperstimulaation riskiä ei pitäisi olla, mikä vaivasi viime kerralla, jee!

Jouduin itse punktion aikana pyytämään pariin otteeseen lisää lääkettä ja esilääkityksen ennen toimenpidettä otin myös. Esilääkitys oli paikallaan, en osannut enää jännittää niin paljoa. Kaikki lääkemäärä aiheutti kuitenkin aika pahan olon, ihan kuin krapulan, mutta se minulla oli viimeksikin. Toimenpiteessä minua tarkkaillut hoitaja oli sydämellisin kohtaamani tähän mennessä. Ihanasti hän kannusti ja kertoi mitä missäkin kohtaa tapahtuu.

Nyt ohjelmassa on sokerihumalahakuista karkin ja jätskin syöntiä. :P

Lottopalloja

Tänään pyörähti maikkarilla ensimmäisen historiallisen kerran lottopallot klo 22:22 tai jotain ja samaan aikaan toisaalla tuikattiin vatsamakkaroihin pregnyl, joka saa toivottavasti ihmislottopallot pyörimään. Täysosumaa maikkarin palloista ei tullut, toivotaan siis, että ihmislottopallot toisivat voiton, vähintään lisänumeroilla.

Eilen kävin kurkkimassa kehittyviä lottopalloja ja niitä oli kuulemma pitkälle toistakymmentä..ei siis ollut annoksen laskusta hyötyä, munasarjat pukkaa paljon rupulaatua. Vähän taas oli kurja fiilis käynnin jälkeen. Erikoista oli se, että paikallisen lääkärin mukaan punktio ei ole ainakaan maanantai, ovat liian pieniä, korkeintaan tiistai, todennäköisesti keskiviikko. Naistenklinikalta kuitenkin määrättiin punktio maanantaille. Kysyin syytä, naistenklinikan lääkärin mukaan ihan sopivan kokoisia olivat. Hmm.. Ei ole oikein kova luotto tähän toiseenkaan arvontaan. Onko kyse siitä, että Naistenklinikalla ei ole tilaa muille päiville vai siitä, että paikallinen naistentautien poliklinikan johtava lääkäri ei osaa hommaansa. Nähtäväksi jää, mutta suurilla toiveilla ei edetä tässä osoitteessa.

Jännitystä ilmassa

Huomenna olisi ultraus ja tuomio, kuinka monta munasolua sieltä olisi tulossa. Viimeksi oli 7 hyvän kokoista tässä vaiheessa ja useita pieniä. 8 saatiinkin sitten hedelmöitettyä, joten aikalailla tuo luku kertoo suuntaa tulevasta minun kohdallani. Tähän kierrokseen annosta laskettiin 25 IU, joten voi olla, että tulos ei ole kummoinen, mutta toivottavasti sitten laadukas. Aika hyvin kipuilee tuonne munasarjojen kohdille ja olo alkaa olla ihan turpea.

Eilen käytiin vielä mökillä saunomassa ja uimassa, tuli irtiotto arjesta tarpeeseen! Syksyssä ja sen väreissä sekä tuoksuissa on jotain niin ihanaa, että en voi kuin olla hiljaa teekupin ääressä ja nauttia. Huomenna sitten vielä voimienkeruureissulle kotiseudulleni, missä minun sydämeni ja sieluni minua odottelevat. Siellä syksy on vielä aistirikkaampaa aikaa kuin täällä etelässä, joten toivottavasti hyvissä voimin reissun jälkeen hyvällä saaliilla tulevaan koitokseen. :)