Hän saapui rv 39+6

Hän on siis täällä, pitkänhuiskea poikamme. Synnytyskertomusta tuonnempana. Äiti on väsynyt, mutta onnellinen ja poika itse rauhallisuus. <3

Kirottu sf-mitta

Onkohan ketään, joka ei jossain kohtaa olisi huolissaan sf-mitasta, syystä tai toisesta? Tuo odottavia äitejä piinaava mitta oli minulla taas pompsahtanut yläkäyrän yläpuolelle. Tosin mittaaja oli tällä kertaa eri kuin kaikilla muilla kerroilla, joten sekin saattaa tehdä asiaan oman sävynsä (minusta tuntui, että se ei mitannut häpyluun reunasta tai ei ainakaan samasta kohtaa kuin minun oma neuvolatäti) ja vauva punki mittaustilanteessa itseään ulospäin. Tai sitten kyse oli siitä, että hän on vaan yksinkertaisesti ottanut siellä kasvuspurtin ja syntyy yli 5 kiloisena. Äh, kaikesta pitää ottaa stressiä. Vauvan sykkeet oli 140 ja oma verenpaine oli noussut, mutta ei huolestuttavasti.

Sitten toinen stressitekijä, joka omalta osaltaan selittää sf-mittaa, vauva ei ole vieläkään laskeutunut. Eli, synnytys ei ole lähimaillakaan tiedossa. Toisaalta minulla on asiaan liittyen hyvin kaksijakoinen fiilis, toisaalta en halua luopua mahasta, toisaalta uteliaisuus synnytystä ja vauvaa ja vauva-arkea kohtaan alkaa jo heräillä. Ahdistusta aiheuttaa tämä "välitila", jossa elän. Haluaisin jo päästä tästä välitilasta vauva-arkeen ja muuttamaan, mutta kaikkeen on vielä aikaa. Ei auta kuin kärvistellä välitilassa ja odotella.

Neuvolakuulumiset rv 37

Tänään oli äitiysneuvola. Mitään uutta ei auringon alla. Hemoglobiini oli noussut ja nyt se oli 117, verenpaine edelleen matalhko 107/72 sf-mitta 34cm (alle yläkäyrän, jee!!) ja vauva edelleen raivotarjonnassa, mutta ei kuitenkaan ole vielä laskeutunut. Neuvolatäti tulee käymään kuulemma viikko synnytyksen jälkeen kotona ja lastenneuvolassa mennään ekan kerran kaksi viikkoa synnytyksestä. Nämä ehditään siis hoitaa vielä täällä, mutta jälkitarkastusta pitää miettiä, missä sen hoitaisi.

Eli kaikki kunnossa. Valittelin puutuvia sormia, jotka on täysin puuduksissa aina aamuisin. Kuuluu kuulemma asiaan, kun alkaa nestettä kertymään kehoon. Sormet on muutenkin koko ajan sellaiset, että oikein sattuu, kun niitä koukistelee. Laihdutin ennen raskautta 10 kiloa pois, saavutin tosin painon jo reilu puoli vuotta ennen toista ivf-hoitoa. Laihtumisen jälkeen kihla- ja vihkisormus pyörivät sormessa ja sain pelätä, että ne tippuvat...no nyt ei ole sitä ongelmaa. Otin ne pois jo pari viikkoa sitten ja eilen kokeilin, niin eivät menneet enää edes sormeen. :D "Sinkkutyttönä" tässä sitten loppuaika elellään naimisissa olevan miehen kanssa ja vielä maha pystyssä ;)

Tyhjyys

Minut on vallannut tyhjyys. Kiinteistövälittäjä kävi, teki hinta-arvion ja laittoi kotimme myyntiin. Koko viikonlopun touhusimme, kun laitoimme asuntoa myyntikuntoon. Käynnin jälkeen istuin sohvalle ja mietin, että mitäs sitten. Tunnin siinä istuskelin ja mietin, mitä tekisin. Paljon on vielä valmisteltavaa, mutta en tällä hetkellä osaa oikein tarttua mihinkään. Paljon on tapahtumassa vielä, mutta ei juuri nyt. Olen jossain välitilassa, vauva syntyy kohta, muutamme kohta, pesen loput pienet vaatteet kohta, pakkaan sairaalalaukun kohta, juhannus on kohta, kaikki tuntuu tapahtuvan kohta, ei nyt.

Taidan keittää itselleni kupin teetä ja katsoa Dawson´s Creekiä yhden jakson netflixistä, kohta.

Pientä pintaremonttia

Huh, en ole edes ehtinyt kirjoittelemaan, niin paljon ollaan jännätty ja pohdittu ja lopulta rentouduttu.

Niinhän siinä sitten kävi, että puhelu, joka saatiin ja jonka lopputulosta jännättiin osoittautui kauhalliseksi onnea ja meidän pieni perheemme muuttaa elokuun alusta minun kotiseudulleni. Mies sai sieltä vuodeksi töitä ja näinpä me suuntaamme vauvan syntymän jälkeen paikkaan, joka tuntuu minusta kodille. Täällä, missä nyt asumme ja jonne aikoinamme (7vuotta sitten) tultiin työn perässä ei ole koskaan alkanut tuntua kodilta. Olen täällä toki ystävystynyt erilaisten ihmisten kanssa ja heitä minä jään ikävöimään, mutta alue ja seutu on jo peruskulttuuriltaan niin kaukana omastani, että en ole täällä tuntenut oloani missään vaiheessa mukavaksi. Olemme mieheni kanssa molemmat sosiaalisia ihmisiä, mutta sosiaalista verkostoa emme yrityksistä huolimatta ole onnistuneet luomaan. Kahvitteluystäviä ja kauppatuttuja toki on, mutta ei sellaisia kyläillään-tuttuja. Kaikilla tuntuu olevan niin valmiina jo ne omat piirit ja kyläily-ystävät, ettei uusille ole tarvetta ja juuri sellaista muualta tullut kaipaisi. Tämä ei ole pelkästään meidän tekemä huomio. Naapuriimme muutti vuosi sitten perhe, joka on huomannut aivan saman ilmiön. Tämä on hyvin vierasta minun kotiseudullani. Muualta muttanut otetaan avosylin vastaan ja hänet tutustutetaan omaan ystäväpiiriin, ettei vaan jää yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Uimahallin saunassa tutut ja tuntemattomat juttelevat toisilleen kuin olisivat tunteneet aina ja kaupasta ei selviä pois ilman, että vaihtaa pari sanaa myyjän kanssa hymyn kera. Tätä olen seitsemän vuotta kaivannut ja sen puutetta itsekseni itkenyt.

Toki haikealta tuntuu lähtökin. Olemme tämän päivää laittaneet kämppää kuntoon, sillä maanantaina tulee kiinteistövälittäjä arvioimaan asuntomme. Ostimme tämän silloin 7 vuotta sitten ja huolimatta edellä marmattamistani asioista tästä olemme tehneet itsellemme kodin, tätä on vaikea jättää, vaikka muutto olisi vauvan syntymän jälkeen ollut edessä joka tapauksessa. Olisihan se hieman huolestuttavaa, jos seitsemän vuotta elämässä ei missään tuntuisi. Asuntomme numero on 13 ja täällä olemme lapsettomuuden ja keskenmenojen kyyneleet vuodattaneet, joten ehkäpä kohtalo haluaa osoittaa meille, että nyt on muutoksen aika, alku uudelle elämälle, perhe-elämälle, taakse kääntää tuo epäonnen luku.

Saimme tietää tämän uutisen keskiviikkona, samana päivänä kävimme hakemassa vaunut ja matkarattaat. Ostettiin matkarattaat jo nyt, sillä ne ovat yhteensopivat meidän turvakaukaloomme. Näin ollen saamme turvakaukalon tarvittaessa pyörien alle, oikein kätevää (uskoisin). Tuona keskiviikkona kävimme myös rv36 ultrassa, jossa taas arvioitiin vauvan koko. Hänet arvioitiin nyt noin 3 kiloiseksi. Kohdunkaulassa ei ollut tapahtunut minkäänlaista elämää, joten lääkäri arvioi synnytyksen menevän lasketun ajan yli. Siivoilua, saunaa, seksiä ja pitkiä kävelylenkkejä saimme ohjeeksi. Miehen mielestä oikein oivat ohjeet, pitää noudattaa kuulemma päivittäin, minulta taisi mennä se kohta lääkärin ohjeistuksessa ohi. :D Ja edellisellä kerralla annettu ison pään diagnoosi osoittautui osittain vääräksi. Hän on kuulemma normaali pyöreäpäinen lapsi, korvien väli on isompi kuin viikot, mutta kokonaispäänympärys täysin viikkoja vastaava. Noh...olemme mieheni kanssa molemmat pyöreäpäisillä, niin mitäpä muuta voisikaan olettaa. :)

Nyt vaan sitten jännäämään tulevaa, aikamoinen rumba on vielä edessä...