Välkkyy se sittenkin!

Siellä hän kaikista säikäyttelyistä huolimatta köllötteli! Syke näkyi ja tyyppi hengaili ihan oikeassa paikassa. Hänet esiteltiin ensin isälle, sitten vasta minulle (oon niin kateellinen!!). No tunsi isäkin itsensä tärkeäksi. Kokoakin oli rv 7+2 verran, punktiosta olisi tänään rv 7+3, mutta kuulemma ihan normaalia silti. Harmittaa, että ei saatu kuvaa mukaan..:( Olisin voinut tihrustaa vielä sitä kotona, kun siinä hetkessä olin niin häkeltynyt, että en ihan pystynyt keskittymään näkymään. Sen verran huonot on nuo meidän sairaalan laitteet, että mitään selkeää siinä ei näkynyt alakautta...vaalea möykky, jossa vilkkui jokin piste, siis sydän.

Oireet ovat aikalailla pysyneet samana. Etova olo on voimistunut ja mitään ruokaa ei tee mieli, ei sitten mitään. Hedelmiä, kasviksia ja tuoremehua, niillä voisin elää. Paha olo painottuu eniten aamuisin ja iltapäiviin. Tänään vaan on juilinut alaselkää, että hetihän tässä puski paniikin päälle...oliko tämä sittenkin tässä. En varmaan koko loppuaikana pääse tästä pelosta eroon. Nyt hän kuitenkin siellä tällä hetkellä sykkii.

"Sinä olet valo, sinä olet yö, sinulla on sitkeä sydän, joka lyö kipinöitä tuuleen valaisemaan yötä pimeää." <3