Nyt mennään laskennallisesti viikkoa 8+2 ja tänään oli ensimmäinen äitiysneuvolakäynti. Mies oli mukana ja hyvä niin, sillä enpä olisi kaikkiin hänen sukurasitteisiinsa osannut vastata. Lähinnä käynti oli keskustelua asioista kuten ruoka, terveelliset elämäntavat, omat tuntemukset ja muut perusasiat. Kotiin saatiin iso nivaska luettavaa ja minulle annettiin äitiysneuvolakortti sekä sovittiin seuraava käynti, joka on lääkärikäynti np-ultran jälkeen. Verikokeita otettiin ja katsottiin paino sekä verenpaine.
Lopuksi täti ehdotti sydänäänten kuuntelua heidän vanhalla laitteellaan ja tottakai me suostuttiin. Hän tosin sanoi ennen kuuntelua, että kuuntelee vain sillä ehdolla, ettemme panikoidu, jos mitään ei kuulu, sillä näillä viikoilla ei välttämättä kuulu mitään. Oltiin molemmat, että joo, ei tietenkään. No niinhän siinä kävi, että eihän niitä ääniä kuulunut. Nyt sitten panikoiduin asiasta kuitenkin. Toisaalta on sisäinen rauha, että kaikki on hyvin, mutta toisaalta huoli ja pelko voimistuivat. Varattiin kyllä ensi viikolle välikuuntelukerta ja se täti sanoi, että kuuntelemassa saa käydä aina, jos siltä tuntuu. Nyt kuitenkin jäin pohtimaan, että maltanko odotella ensi viikkoon vai pitäisikö oman mielenrauhan takia käydä yksityisellä ultrassa varmistamassa, että kaikki on kunnossa. Ääh, sekin on toisaalta turhaa, sillä minkäs me sille voimme, jos kaikki ei olekaan kunnossa. Hankalaa.
Oireisto on pysynyt samana. Edelleen etoo ja kuvottaa, mutta oksentamaan en ole joutunut. Etominen on ehkä hieman voimistunut, mutta elettävissä. Esimies kysyi eilen, että onko minulla kaikki hyvin, kun tunnuin aamulla olevan niin poissaoleva. Hmm...mitäpä vastaat..öö, huonosti nukuttu yö, ei muuta, vaikka tosiasia on, että olin vain niin pahoinvoiva. Rintojen kipuilu aaltoilee, välillä tuntuu kipeiltä, välillä ei juuri ollenkaan. Alavatsaan juiliminen äkillisten liikkeiden yhteydessä on alkanut tuntua tällä viikolla. Kana on aivan poissuljettu ruoka-aine, kun taas appelsiinimehu on suurinta herkkua. Näillä täällä. :)
Viljonka, nyt lopetat sen stressaamisen. Laita vaikka googleen millä viikolla kuuluu sydänäänet, ja totea että periaatteessa viikolla 12 ja käytännössä joku on kuullut jo tyyliin 9+3. Mutta ei 8+2!
VastaaPoistaNo joo, googlen kahlasinkin läpi ja vastaus olikin juuri tuo. Harmittaa vaan, että se täti edes ehdotti asiaa, sillä muuten emme moista olisi edes osanneet vaatia. Näiden kahden keskenmenon myötä minusta vaan on tullut kovin pelokas tämän asian suhteen, siitä puhuimmekin tuolla käynnillä myös, sitä pelkää mitä kummallisempia juttuja. Onneksi tuo pikku tyyppi takoi järkeä myös päähän iskemällä ihan hirmu voimakkaan kuvotuksen päälle tänään. Kiitos myös sinulle, välillä tässä pään hujeltaessa omiaan tarvitsee myös järjen ääntä. <3
Poista