keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Yksi huurteinen, kiitos

Huh, opiskelut vie voimat, eikä ehdi kirjoitella tänne mitään. No, nyt eletään siis dpo3, kp18 ja tänään oli siirto!

Ovulaatio oli tässä kierrossa kummallinen oireineen, limoja ei ollut juuri nimeksikään ja kipu oli kova kolme päivää...en tiedä liekö stressi vaikuttanut asiaan. Mutta siis luonnonkiertoon tehtiin, kp10 kävin ultrattavana ja siellä oli 14mm follikkeli, limakalvo kolmikerroksinen ja 8mm paksu. Ilmeisesti hyvä. Ovulaatiotesti näytti sunnuntaina kp15 plussaa ja maanantain soiton perusteella siirto suunniteltiin tälle päivälle.

Lähdettiin koko revohka kello 6.30 liikenteeseen kohti Helsinkiä, pikkumies nukkui lähes koko menomatkan, huh, onneksi! Naistenklinikalla siirto oli 13.30 ja ajoissa ehdittiin. Siellä minut tuli kutsumaan sisälle hoitaja, joka on ollut mukana kaikissa punktiosta ja siirroissa. Samassa isomies ja pikkumies tulivat käytävää pitkin odotushuoneeseen. Hoitaja kyseli siinä kuulumisia ja sanoin, että ihan hyvää kiitos kuuluu, tuollahan tuo edellisen kerran saalis tuleekin isänsä kanssa. Hoitaja sitten kyseli pikkumiehen ikää huoneeseen kävellessä ja muuta small talkia, samalla silitellen minua kädestä. Koin sen erittäin ystävälliseksi eleeksi ja tunsin olevani yksilö, en pelkkä potilas. "Nakkikioskille" tilaus ja samalla sain tietää, että meidän kuudesta jäljellä olevasta lottopallosta kaksi oli otettu sulamaan, molemmat selvisivät, toinen jatkaa viljelyä blastoksi ja toinen siirrettiin, pakkaseen jäi 4. Toimenpiteen jälkeen hoitaja halusi vielä tulla katsomaan pikkumiestä. Jälkeen päin juteltiin miehen kanssa asiasta ja mietittiin, että onhan se varmaan noille hoitajille kiva nähdä välillä niitä työn tuloksiakin, kun niitä ei varmaan muuten näe...sähkömiehet tai talonrakentajat voivat katsella työnsä jälkeä, mutta nuo ivf-hoitajat eivät useinkaan varmaan pääse oman työn tuloksia tarkastelemaan.

No, nyt on Huurteinen matkassa ja yhteinen matka alkanut...nähtäväksi jää kauanko se kestää...<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti