Nyt on siis jo pp13. En ole ehtinyt kirjoittelemaan ja päivittelemään kuulumisia, sillä opinnot ovat vaihteeksi vieneet pikkumiehen rinnalla kaiken vapaa-ajan sikäli mikäli olen oirepohdinnoilta ja nippasujen kyttäilyltä pystynyt niihin keskittymään.
Suoraan siis asiaan. Ensiksi haluan nostaa esille sellaisen asian, että te, jotka tunnette minut IRL, niin älkää eleellä tai ilmeelläkään osoittako minulle vielä tietävänne mitään asiasta tai kertoko niille, ketkä eivät tätä blogia lue. Kiitos :) Mutta siis pp8 piirtyi raskaustestiin haaleaakin haaleampi haamuviiva, ovulaatio testi oli vahvempi kuin kontrolliviiva (joo, tein sellaisen, kun en ensin uskaltanut suoraan tehdä raskaustestiä, pöljä minä :D). Pp9 viiva oli jo selkeä ja Pp10 vahvistui entisestään. MUTTA pp12 viiva oli samanvahvuinen tai jopa haaleampi kuin pp10, joten näinköhän siellä ei jaksettukaan jatkaa pidemmälle. Eilen oli veritestipäivä ja huomenna soitetaan Naistenklinikalta tulos, se kertonee omaa tarinaa. Ajattelin myös tehdä viikkonäytöllisen testin huomisaamuna, sillä jos testit lähti haalenemaan pp12, niin eiköhän ne ole haalenneet entisestään huomenna.
Keltarauhastukena minulla on tässäkin kierroksessa ollut Lutinus. Se käskettiin lopettaa jo pp9. Mikä on minusta todella aikaisin! Minkälainen käytäntö muilla on ollut pakastealkionsiirrossa? Ja siis alkiohan oli siirrettäessä kaksi päivää vanha. Minulla oli kuitenkin edellisestä hoidosta 12/15 vanhaksi meneviä Lutinuksia, joten käytin ne jo alkuvaiheessa ja nyt sitten paketin loppuun. Näin ollen tänään on ensimmäinen Lutinukseton päivä! Vähän jännittää kuinka käy, sillä jos raskaus on hiipumaan päin, niin eiköhän tuo vuoto alkane tuolta tässä seuraavan kahden vuorokauden aikana viimeistään.
Syy, miksi päädyin tekemään raskaustestin jo noin aikaisin oli se, että tunsin vastaavia oireita edelliseen onnistuneeseen raskauteen nähden. Ylähuuli alkoi kihelmöimään pp7, painontunne tuli kuvioihin ja kohdun seutuvilla tuntui poraavaa, pistävää kipuilua yhdessä ja samassa kohdassa melkein alusta asti. Uteliaisuus vei siis vallan ja testi poltteli kaapissa turhan kovasti. Muuta oirehdinnasta sanottavaa on se, että ei oireita, ei edes rinnat ole kipeät, mikä aiheuttaakin suuren suurta huolta raskauden olemassa olosta ja sen jatkuvuudesta. No, jänniä päiviä elellään ja katsellaan tunti tai vessassa käynti kerrallaan, mitä tapahtuu. Ja huominen puheluhan antaa oman painoarvonsa tähän pähkäilyyn.
Olen siis hämmentynyt, ahdistunut ja epävarma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti