Taas olisi pp4. Viimeksi tuoresiirrossa olin kirjoitellut oireistani, että rinnat kipeät, väsyttää, ei juuri muita oireita. No nyt tällä erää väsyttää, mutta rinnat eivät ole juurikaan kipeet. Kramppeja ei ole tuntunut, pientä poraavaa tunnetta vasemmalla alamahassa, mutta muuten ei mitään. Poraileva tunne on onnistuneessa tuoresiirrossa alkanut vasta myöehmmin, joten en usko, että se olisi sitä itseään. Alaselkää juilii menkkamaisesti.
Mielenkiintoista on se, että nuorempi karvakorvamme viihtyy taas kahden vuoden tauon jälkeen sylissä. :D Apuhautoja on siis palannut <3
Edelliseen kierrokseen tai kierroksiin verrattuna olotila on hyvin erilainen. Aiemmin ahdistus, epätoivo ja pelko olivat voimakkaasti läsnä. Panokset olivat kovat. Nyt kun aamupäivät menee pikkumiehen kanssa touhutessa ja illat opiskellessa, ei aikaa jää oikein nunnuttaa tuota alkiota. Aiemmin olen puhunut siirretyille alkioille ja silitellyt alavatsaa sekä kokenut suurta kiintymystä jo pelkkään alkioon. Nyt olo on jotensakin epätodellinen, onko sinne edes siirretty mitään. Keskiviikko tuntuu ihan unelta. Suurta tunnesidettä siirrettyyn alkioon ei ole ehtinyt kaikessa hässäkässä muodostua ja pelkäänkin nyt sen vaikuttavan kiinnittymismahdollisuuksiin. :D Olo on vähän sellainen "katsellaan"-olo. Varmasti mahdollinen pettymys on kova ja oma surutyö senkin eteen on tehtävä, mutta lähtökohdat ovat täysin eri edellisiin verrattuna, onhan meillä jo tämä pikkumies, emme jää mahdollisesti epäonnistuessamme lapsettomiksi.
Kyllä sitä vaan pysähtyy monesti ihmettelemään tuota pikkumiestä. Mikä ilo ja onni hän onkaan. Tänäänkin hän kävellä töpsytteli vauvauinnin jälkeen pois pukuhuoneista sulattaen omalla isäntämeiningillään äidin sydämen, niinkuin joka päivä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti