Ihanaa! Huomenna alkaa meidän arki. Vaikka isämies onkin jo lähtenyt töihin koulujen alkaessa, olemme me vasta harjoitelleet taas pitkästä aikaa omaa arkeamme. Ensi viikolla kuitenkin se meidän arki alkaa ihan kunnolla kerhojen käynnistyttyä.
Aloimme käymään kerhoissa ja harrastuksissa tämän meidän pikkumiehen kanssa heti viime syksynä. Paikkakunnallamme järjestetään muskareita useammankin tahon toimesta ja perhekerhoja seurakunnan toimesta. Me kävimme konservatorion vauvamuskarissa ja perhekerhossa. Saimme molemmista uusia ystäviä ja äiti pääsi hetkeksi (ainakin lähes) ikäiseensä seuraan samalla kun pikkumies ihmetteli ikätovereitaan, joten itse suosittelen lämpimästi aktivoitumista vauvakuplasta pois ainakin parina päivänä. Samoilla suunnitelmilla mennään tämäkin vuosi ja heti huomisaamuna on ensimmäinen aamutoimikoitos edessä. Meidän pikkumies on hyvillä unenlahjoilla varustettua sorttia ja aamulla herääminen menee sinne kahdeksan ja yhdeksän nurkille. Tänä vuonna kerhot alkaa kymmeneltä ja puoli kymmeneltä, joten äipällä voi olla haasteita aamutoimien ajoituksen suhteen. Pikkumiestä kun ei passaa herätellä tai hän on äkäinen kuin karhunpentu. Olenkin tehnyt huomiselle aamulle sotasuunnitelman. Aion hetättää itseni, syöttää itseni ja laittaa itseni valmiiksi hyvissä ajoin, että pikkumiehen herätessä minun ei tarvitse enää kuin syöttää hänet ja pukea hänet valmiiksi lähtöön. Onneksi julkiset kulkee ja autolla päästään hätätilanteessa, mutta haastavaa tämä on tuon unikeon kanssa aina ajoittain. Emme ikinä kerkeä puistotreffeille tai muille sovituille aamumenoille ajoissa, kun pikkumies jostain syystä haluaa aina menoaamuina nukkua pitkään. :D
Huomisen sotasuunnitelman toteutumisessa tosin on haaste, sillä pikkumiehelle puskee hampaita ja viime yö jäi TODELLA heikkouniseksi levottomuuden ja itkeskelyn ansiosta. Yleensä hän rauhoittuu särkylääkkeellä ja viurihoidolla, mutta viime yö oli niin kuuma, ettei vieressä nukkumisesta tullut pikkumiehellä mitään. Hän kääntyili ja potkiutui niin paljon, että paremmin (tosin huonosti siltikin) nukkui omassa sängyssään. Joten haaste on se, että jaksanko kammeta itseni ylös tarpeeksi ajoissa.
Huh, huomisen aamun sotaan siis valmistautumaan hetken rentoutumisen ja kuningatarpiirakan myötä. (Yritän keventää muutaman kilon, joten jos olisin fiksu, jättäisin piirakkapalan syömättä. Tänä päivänä juhlitut kummitytön synttärit kuitenkin jo keikauttivat sen veneen, niin sama lapata lisää vettä veneeseen, eikös?) :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti