Minulla on aina alkionsiirtojen jälkeen ollut apuhautoja mukana kuvioissa. Nuorempi karvakorvamme on enemmän mieheni perään ja makoilee illat hänen sylissään. Alkionsiirtojen jälkeen hän kuitenkin on joka kerta viihtynyt enemmän myös minun sylissäni ja niinpä tälläkin kertaa tuo pikkuinen apuhautoja on löytänyt tiensä minun syliini <3 En tiedä johtuuko tämä minusta säteilevästä keltarauhastukihöyryistä vai aistimuksesta, että nyt tuo ämmä tarvitsee vähän hellyyttä ja rakkautta, mene ja tiedä, mutta hyvälle tuntuu. Toivottavasti vaan siitä, että hän siinä alamahan paikkeilla oleilee, ei ole haittaa itse alkiolle tai sen kiinnittymiselle. Äskenkin tässä sohvalla katselin Dawson's Creekiä (ihanaa, että tulee uusintana!!) herra apuhautojan makoillessa sylissä. :)
Kyllä tällä taipaleella on ollut enemmän kuin ihanaa, että on noita karvaisia rakkaudenkohteita lievittämässä äitiyden kaipuuta. Molemmille heille isot <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti