Lähti eilen liikkeelle tämä aine. Annoksella 100 IU päivässä. Pistäminen sujui hyvin vanhasta tottumuksesta. Muistan kaksi vuotta sitten, kun neulakammoisena aloin pistämään inseminaatioita varten. Se oli silkkaa paniikkia ja huutoa. Suunniteltiin jo, että mies kulkee illan neula kädessä ja tuikkaa huomaamatta. No siihen ei onneksi tarvinnut mennä. Nyt vanhana neulatyynynä toimenpide oli jo oikeastaan täysin kivuton. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Viimeksi meni 125IU päivässä ja tuloksena oli yli 20 munasolua, joista kypsiä oli päälle 10, joista hedelmöittyi 8. Yksi siirrettiin tuoresiirtona, pakkaseen saatiin 3, joista 1 selviytyi. Heillä lienee annoksen laskussa ajatuksena, että saataisiin panostettua laatuun, en ole tullut kysyneeksi. Minulla kun on nuo PCO-tyyppiset munasarjat, niin ne tuppaa näköjään tehdä paljon huonolla laadulla. No, jospa tää uusi annoskoko toisi laatuun parannusta. Pelkona toki on, että kypsyykö siellä ollenkaan tarpeeksi niitä soluja.
Herkistely alkoi jo tänään. Töissä tapahtui yksi aika mitätön juttu, jossa minun olisi pitänyt ratketa kahteen suuntaan. Kun en tähän kyennyt, tuli itku ja sitä jatkui vielä työpäivän jälkeenkin. Ne on nää hormoonit, kun pistää rouvan pään näköjään sekaisin. No toivotaan, että pistäisivät elämänkin sekaisin. Onneksi kotona oli odottelemassa kaksi karvakorvaa (kissat), joilta saa ruokaan sidottua ehdollista rakkautta. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti