Pp 6 ja tenttiin lukemisen ongelma

Piinapäivät ja tenttiin lukeminen ei ole omalla kohdallani toimiva yhdistelmä. Olen suunnitellut tarkoituksella tentin suorittamisen ja siihen valmistautumisen näille piinapäiville, että olisi jotain muuta ajateltavaa. Note to myself: VIRHE! Ei minun hermot tälläista kestä. Koko ajan ajatukset harhailevat tunnustelemaan ja kuulostelemaan omaa olotilaa. Sen verran olen lukemastani oppinut, että olen temperamentiltani selkeästi häiriöaltis, eikä keskittymiskykynikään ole kaikista vahvimmillaan. Persoonallisuuteni pyörii neuroottisuuden keskilinjan yläpuolella sävyttyen jonkinmoisella pessimistisyydellä. :D

Olen tässä kehoani tarkkaillessa miettinyt taas niitä onnellisia, jotka eivät tätä tietä joudu kulkemaan. Kuinka paljon helpommalla elämässä selviäisikään, kun voisi lapsiasiassa vain päättää lisääntyvänsä. En vieläkään koe mitenkään reiluna asetelmaa, että toiset voivat päättää itse, milloin tekevät lapsen ja kuinka monta niitä tekevät. Itse saan lapsia, jos saan ja joku toinen päättää kuinka monta niitä maksimissaan annetaan (tai sitten suurella rahalla joutuu lukumäärään vaikuttamaan). Vaikka meillä onkin nyt ihanaakin ihanempi pikkumies, ei se lapsettomuuden piru ole minusta mihinkään muuttanut, siellä se elelee ja piippua vetelee ja savu tulee aika ajoin sanonko mistä.

Oireista sen verran, että niitä ei ole. Olevinaan tunnen välillä painontunnetta alavatsalla ja pieniä nippasuja, mutta ne ovat enemmän hakemalla haettuja tuntemuksia kuin todellisia. Erona edelliseen onnistuneeseen se, että silloin oli jo jonkinsortin repäisykivut kuvioissa ja rinnat kipeät. Nyt rinnat eivät ole ollenkaan kipeät. Väsymys ja ärtymys valtaa mielialaa, mutta ne ovat keltarauhastuen mukanaan tuomia iloja.

Näissä tunnelmissa täällä tänään.