Kyllä, olen saanut kehiteltyä itselleni taas uuden paniikin...tämä lyhyt aika tähän asti ei ole tainnut muuta ollakaan. Meillä lähestyy np-ultra ja pelkään kovasti, että entä jos siellä ei enää ketään olekaan hengissä. Toinen pelko liittyy siihen, että jos siellä onkin joku niin entä jos sillä ei olekaan kaikki hyvin. Eihän nämä pähkäilemällä parane, mutta silti sitä vaan kerran päivään saa sen paniikin päälle. Yleisesti olen ihan levollinen, mutta paniikin iskiessä kahlaan netin läpi kaikesta kauheasta. Eipä kai tällä historialla muuta voi odottaakaan. Harmittaa ihan, kun ei voi vain olla ja nauttia.
Viikonloppu meni ihan ok. Omat siideritölkit, ne alkuperäiset alkoholittomat unohdin huoneeni kaappiin, toivottavasti äiti ei sitä mene penkomaan. Äiti kyllä vissiin aavisteli jotain, hän kysyi koko viikonlopun aikana varmaan viisi kertaa, mikä minulla on, valittelin väsymystä, ilmavaivoja ym. En tiedä menikö läpi. Juhlissa juominen sujui ihan ok, otin jopa viiniä hanasta ja boolia maljasta, mutta mies joi ne kaikki jossain nurkan takana. Ilmankos se oli aika humalassa :D. Baarissa vetelin puolestaan alkoholittomia drinkkejä. Ainut mokkelo, joka kävi oli onnenmaljat, olin niin hermostuksissani yllätysjuhlien onnistumisesta, että onnenmaljoja juodessa otin suullisen kuoharia suuhun. Tajusin asian heti ja sylkäisin sen takaisin. Mies näki tilanteen...toivottavasti muut eivät. :D
Nyt poksahteli taas ihan uudet viikot rv 11 tuli täyteen, 12. viikko alkoi. Väsymys ja etominen jatkuu edelleen, samoin palelu. Kana ei maistu edelleenkään, mutta jauhelihan tuoksu on ihana, voisin syödä sitä vaikka raakana, jos se olisi mahdollista. Aiemmin tuntunut painontunne alavatsassa on siirtynyt nyt ylemmäs, häpyluun päälle. Huolen olen tosin saanut siitäkin, että en tunne repäisykipuja enää. Niitä tuntui tossa rv8-9, mutta nyt on ollut hiljaista..yhtenä yönä tuli taas asentoa vaihtaessa repäisy, mutta muuten aika hiljaista...liekö normaalia..
No päivä kerrallaan sinne ultraan...
Juu kyllä nyt yks pelkokohtaus aina päivään kuuluu! Ei kai tää muuten vois mennäkään. Mutta koita nyt saada kumminkin nautittua edes niistä hetkistä kun ei ole pelkoa <3 mun pitää välillä päivän aikana salaa kokeilla onko rinnat vielä kipeät, jos ei ole hetkeen ollut etomisaaltoa :D
VastaaPoistaMä kyllä join lauantaina työpaikan kekkereissä pari pientä siemaisua mimosastani ennen kuin kaadoin sen salaa viemäriin. Ja maistoin booliakin kielenkärjellisen. Muuten kyllä vähän pelkään et epäilykset heräsi, olin ainut jolla oli omat siiderit mukana, muut joi yhteisiä kuohareita ja boolia..
Mutta tsemppiä sulle vielä tähän odotteluun, meillä kans se varhaisultra vasta ens pe!
Yritän kovasti nauttia, jospa se tästä helpottuisi, kun oli kiva käynti tuo np-ultra. Itse harrastan samaa rintojen painelua aina sopivan tilaisuuden tullen. Liikkatunnit on sellaisia hyviä hetkiä, kun lapset ja itsekin vaihdan vaatteita. Välillä nojaan aina seinään rinnoillani tunteakseni ovatko ne vielä kipeät, hullua, mutta näitä on tullut harrastettua :D mulla kun vielä on hyvinkin paljon aaltoillut tuo rintojen kipuilu, välillä on tosi kipeät ja välillä ei juuri ollenkaan niin pitää sitten itse asiaa tutkia :) Tsemppiä myös teidän ultraodotteluun! :)
VastaaPoista